Puuhommia taas tänä keväänä tehnyt. Raahatessani pölkkyjä halkorantteelle kuvittelin itseni japonialaisten sotavangiksi ja meillä asuvan naisen julmaksi vanginvarijaksi, jolla on apunaan kauhea vartiokoira. Kuten jo Juha Vainio sanoitti: “Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus, se siivet selkään saaa…” Ja kuvitelmani pakkotyöstä Kwai-joen ratatyömaalla kyllä joudutti urakan valmistumista. Suosittelen muillekin moisia kuvitelmia.
Continue reading…