Kyynelten kuja eli pölkkypolku

Puuhommia taas tänä keväänä tehnyt. Raahatessani pölkkyjä halkorantteelle kuvittelin itseni japonialaisten sotavangiksi ja meillä asuvan naisen julmaksi vanginvarijaksi, jolla on apunaan kauhea vartiokoira. Kuten jo Juha Vainio sanoitti: “Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus, se siivet selkään saaa…” Ja kuvitelmani pakkotyöstä Kwai-joen ratatyömaalla kyllä joudutti urakan valmistumista. Suosittelen muillekin moisia kuvitelmia.
Continue reading…