Olen kai aika laiska. Viikon verran olin asunut venessä yksin, enkä ollut kertaakaan syönyt lämmintä ruokaa. Siispä tartuin Kerman Keitaan aamiaistarjoukseen, siellä oli tarjolla lämmintä ruokaa – neljän viljan puuroa ja yökin oli ollut niin helekutin kylmä.
Kahvia hakiessani oli edelläni kohtuullisen hyvännäköinen nainen, ajattelin olla hieman sosiaalinen, että se ei vallan unohdu.
Niinpä, niin. Arvatkaa harmittiko? “Kenet kohtalo kerran korkeaan keinuunsa ottaa… eivät ne häntä yhdessä paikassa pidä” jne, noin suunnilleen Leinoa, Einoa siis, ei Loiria.