Enimmäkseen ovat olleet paikalliset ystävällisiä ja rehellisiä. Poikkeuksiakin on.
Kuvat 1. ja 2.
Paikallisten baari iltaisin. Eräänä iltana poikkean ja tilaan sujuvasti portugaliksi paikallisen oluen, paikallisen kokoisena. Minua ei suostuta ymmärtämään, he myivät minulle turistioluen tuplahintaan.
Aion istua valitsemaani täysin vapaaseen pöytään, se ei sopinut, minut ohjattiin sivuun viimeiseen pöytään. Eivät halua paikalliset sinne iltaisin turisteja.
Kuvat 3. ja 4.
Yhtenä iltana päätin syödä kunnolla. Menen Donna Mariaan ja tilaan ribsejä sekä oluen.
Saan kolme puolenkämmenen kokoista harmaata mautonta kotlettia (kyljystä), vanhan ja kuivan valkosipulileivän, vetisiä vihanneksia, kuivat ranskalaiset ja oluen, joka on O.K.
Hintaa koko lystille tuli 22 €. Se on neljä kertaa enemmän kuin mitä yleensä Funchalissa maksan ruokailusta olueineen. Tarkistan vielä ruokalajin nimen. Kyllä RIBSEJÄ!
Ravintola Donna Maria, Rua de Santa Maria.
Kuvat 5. ja 6.
Funchalissa voi laskea mäkeä. Kahden miehen vetämät/työntämät puukelkat laskevat asfalttitietä Montesta Livramentoon. Köyhänä päätin kävellä sen.
Reitin lopussa on bussipysäkki ja lauma takseja. Menin bussipysäkille, mutta taksinkuljettajat markkinoivat taksejaan niin agressiivisen uhkaavasti, että poistuin – kävellen. Taksikuskit väittivät, että sieltä on kahdeksan kilometriä keskustaan ja kävelyaika on puolitoista tuntia. Kävelin keskustaan 20 minuuttia.
Tähän loppuu tämä matkakertomus.