Korkealla on kovaa

Kattomiehhi meit varjelkkon daevas, vaevaloene o elämäm dääl. Ko me ollaa nii gauhias vaivas, ko ylhääl giipustam kattojem bääl. Hjalmar Nortamoa mukaillen aloitin.

Valokate on kuistin kattona minulla. Ei monta vuotta kestä sellainen läpinäkyvä turhake. Vaihtaa pitää noin seitsemän vuoden välein. Ja taas oli laskettu aika yli. Viime talven jo pelkäsin, koska tulee lumet läpi.

Kaveri tuli auttelemaan.

 En kauheasti nauttinut katolla olosta. Nelisen tuntia meni, mutta nyt on valokate vaihdettu.

Jalka siis meni sen vanhan katteen läpi, kun olin sitä purkamassa. Ja kaveri tippui onneksi? Rhododendron puskaan.

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.