Sen puolen tunnin aikana, jota en muista olin kuulemma käyttäytynyt melko normaalisti ja hakenut itse kahvini. Ainoa outo asia oli, että olin useaan kertaan kysynyt, missä pyöräilykypäräni on. Eli ihminen voi näköjään olla aika ulkona kaikesta ja toimia tietämättä tai muistamatta mitään.
Nyt näyttää siltä, että pahin ongelma on olkapää, joka tapasi asfaltin ensimmäisenä, sen puolen käsi on käytännössä poissa pelistä. Lääkäri sanoi, niin luottavaisesti, että jos olisit parikymppinen, niin olisit viikossa aivan kunnossa, mutta kun on näköjään jo hieman yli, niin voi kyllä kestää.