Syksy aamun hämärässä yksin istun nyt, vielä ei oo kuvaideoita syntynyt. Ei hajuakaan millä oikein pääsis alkamaan on parempi kai suunnitella matkaa poveen maan. Hirttoköysi muuten olis ehkä number van, – luulen vanhan naruni siinä katkeevan. Ampuminen, sillä saisi aivot lentään pois, aivotonna taivaassa kai hyvä olla ois. Pelkään silti, että taivaaseen mä päädy en, […]
Continue reading…