Korkealla on kovaa

Kattomiehhi meit varjelkkon daevas, vaevaloene o elämäm dääl. Ko me ollaa nii gauhias vaivas, ko ylhääl giipustam kattojem bääl. Hjalmar Nortamoa mukaillen aloitin. Valokate on kuistin kattona minulla. Ei monta vuotta kestä sellainen läpinäkyvä turhake. Vaihtaa pitää noin seitsemän vuoden välein. Ja taas oli laskettu aika yli. Viime talven jo pelkäsin, koska tulee lumet läpi. […]
Continue reading…