Tämä on puhdasta sijaistoimintoa. Ei huvittanut piirtää mitään, raapustelin vain jotain ja totesin, että piirtelin joitakin perheitä, joissa lapsuudessani elin. Lisäsin kuviin mitä niihin aikoihin muistan miettineeni.
Kuva 1. Hohtimet lienee varhaisin mielikuvani. Leikin lattialla hohtimilla ja samaan aikaan meillä asuva mies jättää meidät.
Kuva 2. Varhainen uusperhe – meidän lapset – teidän lapset ja yhteiset lapset. Aamuisin odotin ulosmenoa, että pääsisin tekemään sankaritöitä punaisella leikkilapiolla.
Kuva 3. Meillä asuvan naisen kuoltua jouduin päivisin lastentarhaan, jossa eteeni tuotiin lautasellinen ruispuuroa. Kieltäydyin luonnollisesti syömästä sitä. Muuta ruokaa en kuitenkaan saanut, eikä sitä luvattukaan ennen kuin ruispuuro on syöty. Minä olin syömättä. Lopulta puuro homehtui? ja siinä kasvoi “karvoja”. Onneksi meillä silloin asuva mies huomasi sen ja heitti lautasen pois. Kaipa hän myös huomautti asiasta, koska sen jälkeen sain muuta syötävää.
kuva 4. Minä ja veljeni jouduimme yli 50 -vuotiaan sukulaismiehen luo asumaan, hänellä oli vene, pidin veneilystä.
kuva 5. Minä ja veljeni jouduimme uuteen perheeseen: Valitettavasti vain siellä asuva mies uskoi, että vaikeuksista selviää muuttamalla ja nainen oli mielisairas. Eikä minullakaan oikein hyvin mennyt.
Kuva 6. Veljeni, siirtyi/siirrettiin muualle jäin “yksin”. Turhan usein taisin ajatella, että tapan tuon jätkän joku päivä.