Joulunajan kirjat. Muutaman olen jo blogissa maininnut, mutta suurimman ajan kuitenkin käytin Henrik Tikkasen omaelämänkerrallisen trilogian (5 -osaa) lukemiseen. Vaan vaikeaa on mitään niistä piirtää, en oikein edes halua. Kirjojen perusteella Tikkanen oli melko täydellinen alkoholisoitunut kusipää. Toisaalta Tikkasen viiva oli parasta mitä olen Suomessa nähnyt, ihailin ja ihailen edelleenkin sitä. Kirjoissa on myös hyviäkin ajatuksia.
Luin kirjat ensimmäisen kerran yli 20 vuotta sitten. Nyt ne luettuani mieleeni nousee epäilys siitä, miten paljon hän mahtoi kirjoittaessaan hihitellä itsekseen – hähähä, uskookohan ne idiootit tämänkin? – sellainen tunne minulle tällä kertaa jäi.
Henrik Tikkanen, viisi kirjaa: Kulosaarentie 8, Majavatie 11, Mariankatu 26, Yrjönkatu ja Henrikinkatu.
Polkumme ovat ristenneet, kumma kyllä. Meille on yhteistä Monikko, samoina vuosina siellä kävimme, Henrik naimassa ja minä leikkimässsä.