Kävin pitkästä aikaa Länsirannikolla, meren äärellä. Luvialla katsoin ja pakkokuuntelin operetin Valkoinen Hevonen ja Porin Reposaaressa kävin syömässä ravintola Merimestassa blinejä ja mateenmätiä.
Luvian fiaskosta en syytä innokkaita amatöörejä, vaan ohjaajaa, jonka arviointikyky on pettänyt pahemman kerran. Olisi edes lyhentänyt kärsimystä 30 – 45 minuuttia. Täytyy silti myöntää, että joukossa oli kyllä muutama laulutaitoinenkin. Soittajista en ole varma.
Reposaaren fiaskosta syytän keittiöstä vastaavaa henkilöä. Kokemus oli oikeastaan vielä karmeampi kuin Luvialla, sillä kuvittelin ravintolassa olevani tekemisissä ammatilaisten kanssa.