Jotenkin aloin paikallisten moraalia miettiä, kun katselin supermarketin käytäntöjä hedelmämyynnissä. Vaan pian huomasin senkin, että mitä sitä miettimään, kyllä todellisuus opettaa ja opetti.
Onneksi ostin toisena päivänä kourallisen halpoja kuulakärkikyniä, saivat paikalliset varastaa niitä iloonsa reppuni sivutaskusta. Aina se kynä hävisi, kun kävelin vanhan kaupungin läpi.
Lopullisesti uskoni kreikkalaisiin meni, kun lähdin. Jonnekin se uusi untuvatakkini vain hävisi matkalla hotellista kentälle. On se voinut huomaamatta tippuakin ja voivathan kreikut maksaa velkansakin, mutta ei se todennäköistä ole.