Ajetaan me fillarilla, kirotaan ja kauhistellaan

Pyörällä olen alkanut liikkua. On aika souvia. Eilen tuli taas mieleen raskaan konekiväärin asentaminen tai edes jotain kättä pidempää. Törmääminen kun ei auta, siinä jää toiseksi. Sinällään toki hienoa, että, nyt suurimmat idiootit ovat olleet autoilijoita eikä niitä iänikuisia kireähousuisia, liian kovaa kevyen liikenteen väylällä ajelevia ”kuntopyöräilijöitä”.

Vaan on se hieman liikaa, kaksi kertaa samana päivänä tilanne, jossa olisi voinut käydä todella huonosti ja kumpikin johtui autokuskin täydellisestä piittaamattomuudesta. Ja näytti vieläpä siltä, että taksia ajoi nuori nainen ja toista autoa nuori mies. Taksidatan auton onneksi tunnistan, jos se vielä vastaan tulee. Toisessa autossa ei ollut mitään erityisiä tuntomerkkejä ja kun ehtinyt sitä jugurttipurkillakaan heittää.

Mitähän sellaisen kaverin päässä oikeasti liikkuu, joka ajaa kärkikolmion ja pakollisen pysähtymismerkin ohi ja reagoi vain lisäämällä vauhtia.

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.