Aikuisuuden ankeaa alakuloa

Olen parissa viimeisessä postauksessani kertonut ensin lapsuudestani ja sitten nuoruuspäivistä. Entäpä tämä aikuisuus? Myönnän, olen kaunis, rikas ja hyväkuntoinen, mutta ei silti kannata vieläkään tulla kateelliseksi. Tarkastellaanpa vaikkapa viime viikonloppua, joka sujui minulle hyvin tyypillisesti.

Joku voisi jopa todeta, että meni ihan päin sitä itseään. Ja kyllä minäkin aina mietin niitä ”tyttöjen iltoja” samalla, kun yritän uusia kadonneessa lompakossa olleita papereitani, käymällä jonottamassa joka saamarin virastossa. Netissä uusiminen ei onnistu, kun hävisi avainlukulista. Ei sentään onneksi pin-koodeja eikä tunnuslukuja ja mitäpä niistä muutamista satasista.

Poliisien löytötavaratoimisto kyllä sanoi, että ei tarvitse kaikkia heti uusia, kannattaa odottaa kolmisen viikkoa, jos se lompakko kuitenkin löytyisi.

Pitäisikö muuten muuttaa Mamu-keskukseen ja hakea turvapaikkaa? kun olen rahaton ja paperiton.

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.