Pari kolme vuotta sitten kolme kaveriani sairastu syöpään. Nyt kuoli niistä viimeinenkin. Pisimpään eli se joka veti koko ikänsä punaista norttia eikä ikinä kieltäytynyt ryypystä ja oli tietysti myös urheilija.
Minä tunsin hänet paremmin kätevänä rakennusmiehenä ja kalakaverina, pilkki- ja onkimiehenä. Ja pirullistahan se oli. Aina kun olimme kalassa, niin hän sai suunnilleen viisi kertaa enemmän kuin minä. Eihän keinojaan salaillut, heti näytti jos kysyin ja joskus näytti vaikka en kysynytkään, meinaan kun sen verran v….tti.
Esimerkiksi kuinka päin mato laitetaan koukkuun ja mihin asentoon.
En kyllä vieläkään tiedä.
Juhannusta täältä Selkämeren luodolta.